INTIA NITISTI POLION (25.3.2014)
Intiassa on menneinä vuosikymmeninä todettu jopa puolet koko maailman poliotartunnoista, mutta nyt Intia on ilmoittanut päässeensä eroon poliosta. Poliosta eroon pääsemistä pidettiin liki mahdottomana yli miljardin asukkaan maassa, jonka heikko terveydenhuolto ja runsas sisäinen muuttoliike vaikeuttavat tartuntojen vähentämistä. Intia kuitenkin todisti, että mikään ei ole mahdotonta ja viimeiseen kolmeen vuoteen Intiassa ei ole todettu ainuttakaan poliotartuntaa.
INTIA JAKAA MILJOONIA KÄNNYKÖITÄ KÖYHILLE (16.8.2012)
Intian hallitus pyrkii tarjoamaan kaikille köyhyysrajan alapuolella eläville Intialaisille mahdollisuuden kännykän käyttöön ja näin mm. pankkipalveluiden käytön helpottamiseen. Kysymyksessä on kuitenkin myös poliittinen kilpailu. Kuitenkin Intia tarvitsisi köyhille ennen kaikkea puhdasta vettä, ruokaa ja terveydenhuoltoa eikä puhelimia. Toistaiseksi kännykkäkampanja ei Intiassa ole lyönyt läpi, sillä monilla Intian köyhillä ei ole virallisia henkilöpapereita.
INTIA TARVITSEE TYTTÖVAUVOJA (27.20.2003)
Intian lainsäätäjät yrittävät kovin keinoin estää tyttösikiöiden abortointia. Kampanjaa vetävät terveysministeriö ja YK:n väestörahasto Unfpa. Intia hyväksyi helmikuussa lain, joka kieltää sikiön sukupuolen määrittelyn ja sen nojalla tehdyt abortit. Asiantuntijat kuitenkin epäilevät, että moni lääkäri viestittää yhä sikiön sukupuolen vanhemmille hyvää palkkiota vastaan. Intiassa syntyy koko ajan vähemmän tyttövauvoja, kuin poikavauvoja, sillä tyttölapset tulevat varsinkin köyhille vanhemmille kalliiksi kasvaessaan. Monilla paikoilla sukupuolijakauma on jo hälyttävä.
Poikalasten suosintaan on Intiassa monia syitä. Poika tarvitaan jatkamaan perheen nimeä ja ammattia. Pojan tehtävä on myös tukea vanhempiaan näiden ikääntyessä ja osallistua hindulaisiin riitteihin polttohautauksessa. Tyttöjä taas pidetään toisten omaisuutena, koska heidät naitetaan muualle. Viranomaiset yrittävät nyt vakuuttaa, että pelkkien poikalasten hankkiminen ei ratkaise ongelmaa. Haryanan osavaltio lupaa vajaan kymmenen euron kuukausiavustuksen tyttövauvojen vanhemmille ja puolet vähemmän poikalapsesta, jos vanhemmat suostuvat sen jälkeen sterilisaatioon.
7.3.2016
6.3.2016
Minä Intian maaseudulla
Olen 17-vuotias Intialaistyttö Adsila ja asun Uttar Pradeshissa perheeni kanssa. Harjoitamme maalataloutta ja molemmat vanhempani, kaksi pikkusiskoani ja minä työskentelemme sokeriruokoplantaaseilla. Tänään meidän kyläämme tuli joukko ulkomaalaisia, jotka kertoivat, että meidän ikäistemme nuorten tulisi käydä koulua, eikä työskennellä. Kylän vanhimmat, eli he jotka päättävät täällä asioista, olivat kuitenkin vastahakoisia. Samoin molemmat vanhempani. Ymmärrän sen, koska jos minä ja siskoni emme kävisi töissä, emme saisi tarpeeksi rahaa elääksemme.
Minä kuitenkin tahtoisin palata takaisin kouluun, sillä isä otti minut pois sieltä sen jälkeen, kun olin oppinut lukemaan. Kummatkaan siskoistani eivät ole koskaan olleet koulussa, eivätkä osaa lukea, vaikka olenkin yrittänyt opettaa heitä. Minä en myöskään tahtoisi työskennellä koko ikääni plantaasilla, vaan haluaisin opiskella Delhissä tai Mumbaissa lääkäriksi tai poliisiksi. Tahtoisin ottaa molemmat siskoni mukaan ja viedä heidät kouluun kanssani ja sen jälkeen opiskelemaan, jotta heidän ei tarvitsisi viettää koko elämäänsä täällä ja joutua järjestettyyn avioliittoon. Kaupungeissa niitä sanotaan jopa vanhanaikaisiksi!
Toisaalta ymmärrän kylän päättäjistöä. Jos kaikki minun ja siskojeni ikäiset nuoret lähtisivät kouluun, eivät he enää tulisi takaisin kotikyläämme tekemään töitä ja kaikki kuolisivat. Myöskään plantaasille ei riittäisi työntekijöitä, jos lapset eivät työskentelisi siellä.
Silti tahtoisin kouluun. Pyydän äitiä vielä puhumaan isälle ja kylän vanhimmille. Jos saisin vaikka lähteä ulkomaalaisten mukaan?
Minä kuitenkin tahtoisin palata takaisin kouluun, sillä isä otti minut pois sieltä sen jälkeen, kun olin oppinut lukemaan. Kummatkaan siskoistani eivät ole koskaan olleet koulussa, eivätkä osaa lukea, vaikka olenkin yrittänyt opettaa heitä. Minä en myöskään tahtoisi työskennellä koko ikääni plantaasilla, vaan haluaisin opiskella Delhissä tai Mumbaissa lääkäriksi tai poliisiksi. Tahtoisin ottaa molemmat siskoni mukaan ja viedä heidät kouluun kanssani ja sen jälkeen opiskelemaan, jotta heidän ei tarvitsisi viettää koko elämäänsä täällä ja joutua järjestettyyn avioliittoon. Kaupungeissa niitä sanotaan jopa vanhanaikaisiksi!
Toisaalta ymmärrän kylän päättäjistöä. Jos kaikki minun ja siskojeni ikäiset nuoret lähtisivät kouluun, eivät he enää tulisi takaisin kotikyläämme tekemään töitä ja kaikki kuolisivat. Myöskään plantaasille ei riittäisi työntekijöitä, jos lapset eivät työskentelisi siellä.
Silti tahtoisin kouluun. Pyydän äitiä vielä puhumaan isälle ja kylän vanhimmille. Jos saisin vaikka lähteä ulkomaalaisten mukaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)