Olen 17-vuotias Intialaistyttö Adsila ja asun Uttar Pradeshissa perheeni kanssa. Harjoitamme maalataloutta ja molemmat vanhempani, kaksi pikkusiskoani ja minä työskentelemme sokeriruokoplantaaseilla. Tänään meidän kyläämme tuli joukko ulkomaalaisia, jotka kertoivat, että meidän ikäistemme nuorten tulisi käydä koulua, eikä työskennellä. Kylän vanhimmat, eli he jotka päättävät täällä asioista, olivat kuitenkin vastahakoisia. Samoin molemmat vanhempani. Ymmärrän sen, koska jos minä ja siskoni emme kävisi töissä, emme saisi tarpeeksi rahaa elääksemme.
Minä kuitenkin tahtoisin palata takaisin kouluun, sillä isä otti minut pois sieltä sen jälkeen, kun olin oppinut lukemaan. Kummatkaan siskoistani eivät ole koskaan olleet koulussa, eivätkä osaa lukea, vaikka olenkin yrittänyt opettaa heitä. Minä en myöskään tahtoisi työskennellä koko ikääni plantaasilla, vaan haluaisin opiskella Delhissä tai Mumbaissa lääkäriksi tai poliisiksi. Tahtoisin ottaa molemmat siskoni mukaan ja viedä heidät kouluun kanssani ja sen jälkeen opiskelemaan, jotta heidän ei tarvitsisi viettää koko elämäänsä täällä ja joutua järjestettyyn avioliittoon. Kaupungeissa niitä sanotaan jopa vanhanaikaisiksi!
Toisaalta ymmärrän kylän päättäjistöä. Jos kaikki minun ja siskojeni ikäiset nuoret lähtisivät kouluun, eivät he enää tulisi takaisin kotikyläämme tekemään töitä ja kaikki kuolisivat. Myöskään plantaasille ei riittäisi työntekijöitä, jos lapset eivät työskentelisi siellä.
Silti tahtoisin kouluun. Pyydän äitiä vielä puhumaan isälle ja kylän vanhimmille. Jos saisin vaikka lähteä ulkomaalaisten mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti